Arvot, intressit ja halpaan menneet



18.6.2010

Esa Suominen

Jukka Relander jatkoi mielenkiintoista keskustelua arvo- ja intressipolitiikan välisestä suhteesta viime viikon puheenvuorossaan, jossa hän teki eroa ”aate- ja intressipuolueiden” välille. Analyysissa on seikkoja, jotka selittävät monessa mielessä varsin vasemmistolaisesta arvotaustasta kumpuavan vihreän liikkeen ajautumisen osin tiedostamattaan oikeistolaisen valtapolitiikan tukijaksi.



On totta, että entisenlaisten ryhmäidentiteettien merkitys poliittista mobilisaatiota tuottavana voimana vähenemässä. Tämä ei kuitenkaan laisinkaan tarkoita sitä, etteikö yhteiskunnassa olisi käynnissä merkittäviä valtakamppailuja eri intressiryhmien välillä, ja joilla on huomattavaa vaikutuksia yhteiskuntaan.


Erityisen selkeä jako on työmarkkinoilla, jossa on hahmotettavissa paitsi yhteisiä etuja ja tavoitteita, myös selkeitä intresseihin perustuvia ristiriitoja työnantajien ja työntekijöiden välillä. Nämä liittyvät ennen muuta työn tulosten jakamiseen sekä työaikaan.

Laajemmin kyse on tulon- ja vallanjaosta taloudessa. Puolue, joka ei suostu tunnistamaan näiden intressien merkitystä ja niihin liittyvää arvoulottuvuutta, tuomitsee itsensä marginaaliin aidossa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.


Sdp:n eräässä tavaramerkissä, palkansaajien aseman puolustamisessa, ei ole kyse vain yksilöiden etujen turvaamisesta. Siinä on kyse työn tulosten reilusta jakamisesta. siis oikeudenmukaisuuteen liittyvistä arvoista. Palkkojen suotuisa kehittyminen tarkoittaa paitsi tasaisemmin jakaantuvaa vaurautta, myös lisääntyviä verotuloja joilla rahoitetaan yhteistä hyvää.


Ellei erityisesti työmarkkinoiden intressikamppailuihin otettaisi kantaa tai niiden merkitys kiistettäisiin kokonaan, valta sekä vauraus keskittyisivät entisestään. Ajatus siitä, että oikeudenmukaisempi jako tapahtuisi ilman poliittista voimaa tai instituutioita, on naiivi eikä juuri löydä tukea ympäröivästä todellisuudesta.


Oleellinen kysymys koskee myös vihreiden välttelemää kysymystä siitä kenen joukoissa he oikeastaan seisovat. Liian usein vihreissä kuvitellaan, että esimerkiksi pätkätyöntekijöiden ongelmat ratkeaisivat jos vain ammattiyhdistysliike (lue: SAK) keskittyisi vain näiden kysymysten ratkaisuun jättäen esimerkiksi palkkapolitiikan vähemmälle huomiolle.

Vastakkainasettelu luodaan työssäkäyvien keskuuteen, ei työnantajien ja työntekijöiden välille. Kuitenkin edellä mainitut ovat vastuussa heikkojen ja huonojen työsuhteiden olemassaolosta. Tämä toiminta tukee oikeiston tavoitetta, hajanainen edistyksellinen liike on heikko vastustaja.


Arvojensa pohjalta vihreät ovat luonnollinen kumppani oikeudenmukaisen tulonjaon ja tasa-arvon puolesta työtä tekevälle vasemmistolle. Mikäli vihreät kykenevät laajentamaan katsantokantaansa, havaitsemaan juuri ne arvoihin liittyvät yhteiset ”edut” työväenliikkeen kanssa, voidaan myös Suomessa siirtyä Euroopassa jo nyt yleisesti vallitsevaan tapaan, jossa vihreä liike ei pönkitä jo valmiiksi vahvojen valta-asemia, vaan toimii osana edistyksellistä koalitiota yhteisen hyvän puolustamiseksi.

Kirjoittaja on sdp:n poliittisen osaston päällikkö.

Tweet